Uusimmat kuvat
Peterbald infoa suomeksiPeterbald info in englishEnsimmäinen Suomessa rekisteröity peterbald pentue syntyi kissalassani 5.8.2007. Neljäs ja viimeinen peterbald pentue on syntynyt 12.4.2009. Olen lopettanut peterbaldien kasvatuksen ja suurin kiitos kuuluu tästä meidän rotutoimikunnallemme joiden kanssa olen väsynyt taistelemaan. Kysymyksiin ei ole saanut selviä vastauksia tai ei ole saatu vastauksia ollenkaan. Sääntöjä tulkitaan eri tavalla riippuen siitä kenestä on kysymys. Sääntöjä muutetaan jatkuvasti ja kasvatuksesta tehdään entistä vaikeampaa. Rotutoimikunta jonka pitäisi olla puolueeton, koostuu nykyään kilpailevista kasvattajista jotka aiheuttavat jatkuvasti ikävyyksiä kilpailijoilleen! Toimikunta jonka jäsenten pitäisi olla jäävejä koskien kilpailijoidensa asioita, ei meillä kuitenkaan sitä ole, vaan kilpailevat kasvattajat päättävät yleensä vahingollisesti asioista koskien kilpailijoitaan ja näin samalla pönkittävät omaa egoaan ja omaa menestymistään. Tämä oli heidän voittonsa...
The 1st set of Peterbald kittens born in my cattery 5 August 2007
I have never got any answers to my questions given to the group. Also the regulation/rules are interpreted in a different way depending whom they do concern. A working group whose members should be disqualified in matters concerning breeders in the same category is not the fact in Finnish FIFE. The competiting breeders do decide the in the
Peterbaldeja on Suomen Kissaliiton mukaan rekisteröity Suomeen vuonna 2007 yhteensä 7, joista 3 on omia ulkomaantuontejani ja 4 ensimmäisestä pentueesta syntyneitä pentuja. Ei siis kovin montaa vielä.
On totta, että peterbaldeista löytyy vielä aika vähän tietoa Suomessa ja se johtuu hyvin paljon myös siitä, että olen ollut tähän asti ainoa rekisteröity peterbaldien kasvattaja ja minulla on ollut tätä kirjoittaessani vasta 4 peterbald pentuetta. Itämaisia ja siamilaisia olen tosin kasvattanut jo vuodesta 1999 ja niitä löytyy ympäri eurooppaa muutamia yksilöitä. Myöskään eräät kilpailevat kasvattajat eivät ole todellakaan tehneet helpoksi tämän rodun tänne tuomista. He tekevät myös hyvin paljon hallaa kertomalla väärää tietoa rodusta selvästi myös halveeraten sitä. Heitä pelottaa mahdollisesti se, että tämä rotu tulee jotenkin uhkaamaan heidän kissojensa menestymistä näyttelyissä ja tämän vuoksi peterbaldien näyttelyttämistä on vielä rajoitettu rankasti. Uudet asiat myös pelottavat monia ihmisiä ja he vastaavat tällaiseen suoralla hyökkäyksellä kun pitäisi olla avoimin mielin ja tehdä yhteistyötä. Tämä ei valitettavasti onnistu tämän päivän kasvattajien keskuudessa täällä Suomessa. Kissaposti 2 ja 3 2008 lehdessä on myös kattava kirjoitus peterbaldeista. Sitä on ollut ainakin joissakin lemmikkieläinliikkeissä ja meillä on ollut muutama lehti näyttelyssäkin mukana. Lehti pyysi minulta artikkelia, koska olen perehtynyt tähän rotuun myös käytännössä. Lehden artikkeli perustuu käytännön kokemuksiin elämisestä peterbaldien kanssa. Sen ei ole ollut tarkoituskaan esittää vain kirjatietoutta. Ensimmäinen peterbald on tuotu Suomeen vuonna 2003 ja tämä on brush-turkkinen peterbald joka on tätä nykyä kastroitu eikä sillä ole ollut pentuja. Ensimmäiset 3 kasvatuksessa käytettävää peterbaldia olen tuonut Suomeen v. 2006 ja ensi
Jo kuukausia ennenkuin toin kolme ensimmäistä peterbald ulkomaantuontia Venäjältä tänne Suomeen, olin tutkinut tätä rotua ja etsinyt siitä paljon tietoa. Niiden terveydestä, sukutauluista, ym. Vaikka olin vain vasta-alkaja tässä rodussa, niin siitä huolimatta hylkäsin monia minulle silloin tarjottuja pentuja niiden puutteellisen sukutaulun vuoksi. Peterbaldini tulivat Suomeen marraskuussa 2006 ja 1.1.2007 peterbaldit hyväksyttiin FIFessä. Kesti meidän rotutoimikunnaltamme kuitenkin puoli vuotta rekisteröidä ne ja suomalaiset rekisteripaperit saimme vasta kesällä 2007. Kun tämä uusi rotu oli saanut alustavan hyväksynnän FIFessä, niin keskustelupalstat täyttyivät ns. "erikoisasiantuntijoista" joista jokaisella oli sananen sanottavanaan ja he halusivat päteä myös tämän rodun kanssa. Kellään näistä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista käytännön kokemusta elämisestä peterbaldin kanssa. Jätän tässä infossa tuon kirjatietouden kernaasti heille. Keskustelupalstoilla hyvin auliisti on kerrottu myös miten ihmiset joilla ei ole edes kasvattajanimeä teettävät pentuja ulkomailta tuoduilla rekisteröimättömillä kissoilla. Kissoilla jotka eivät jostain syystä ole päässeet Suomen rekisteriin, esim. puutteellisten sukutaulutietojen vuoksi, tai sukutaulut ovat olleet niin sillisalaattia ettei Suomen Kissaliitto eikä FIFe niitä edes tule hyväksymään. Suomen kissaliitossa on hyvin tiukka seula mitkä ne hyväksyvät rekisteröitäväksi tänne Suomeen ja toisaalta se on myös erittäin hyvä asia, koska peterbaldeissa jos jossain sukutaulut ovat hyvin villejä! Tällaisista rekisteröimättömistä pennuista pyydetään kuitenkin lähes rekisteröidyn pennun hintaa. Mielestäni se on väärin, koska tällaiset henkilöt joilla ei ole edes kasvattajanimeä eivät ole panostaneet tähän rotuun ja saattavat tehdä paljon hallaa rodun tunnetuksi tekemiselle.
Olen tehnyt tämän rodun eteen paljon työtä enkä vieläkään tiedä siitä tarpeeksi. Mikään kirjatietous ei ole sama asia kuin eläminen niiden kanssa ja pentujen syntymän kokeminen. Etsin toista vuotta ulkomailta uutta urosta joka sukutaulultaan kelpaisi tänne Suomeen. Minulle tarjottiin lukemattomia pentuja jotka jokaisen hylkäsin nähtyäni niiden sukutaulun. Näyttää siltä, että peterbaldit ovat täysin villejä vielä ulkomailla ja mitä ihmeellisempiä variaatioita löytyy niiden sukutauluista. Peterbaldeja saa yhdistää itämaisiin ja siamilaisiin (tätänykyä erikoisluvalla) ja niiden pitkäkarvamuotoihin, mutta kaikenlainen yhdistäminen muihin nakuihin rotuihin sekä muihin rotuihin on kiellettyä. Peterbald ei ole enää peterbald jos sukutaulusta löytyy kotikissaa, venäjänsinistä, cornish- ja devon rexejä, puhumattakaan Canadan- ja don sfinkseistä. Tällaisia sukutauluja löytyy mm. jopa erään eurooppalaisen kasvattajan sivuilta.
Suosittelen ihmisiä hankkimaan peterbaldin ulkomailta jotta tänne Suomeen saataisiin enemmän tätä rotua. Tässä on kuitenkin suuri varoituksen sana omankin kokemuksen kautta tulleena. Pennun valinnassa tulee olla erittäin tarkka. Vaikka pentu kuinka miellyttäisi silmää, niin sen sukutaulun pitää olla sellainen, että se kelpaa tänne. Tämä vaatii ikävä kyllä paneutumista kunnolla tähän asiaan, sillä välillä on itsestäkin tuntunut, että on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Tarjontaa saattaa olla, mutta toisin kuin itämaisissa ja siamilaisissa, niin tarjonta on todella villiä ja pitää todella tietää mitä hakee ja tuntea oikeat vastuuntuntoiset kasvattajat. Minuunkin on ottanut yhteyttä muutamat yksityishenkilöt jotka ovat saaneet "halvalla" peterbaldin ulkomailta ja sitten itkevät kun eivät tee mitään sillä täällä Suomessa. Kovasti haluaisivat nähdä pentujen syntymän ihmeen ja tulla kissan kanssa näyttelyyn, mutta kun pentu ei ole rekisteröity edes ulkomailla, niin miten saavat sen rekisteriin edes täällä Suomessa. Tai sitten toisella pennulla on ollut niin uskomaton sukutaulu joka on ollut pullollaan kaikkia muita rotuja kuin peterbaldeja ettei tällaista ikinä tulla edes hyväksymään täällä. Annan mielelläni neuvoja peterbaldin hankintaa ulkomailta suunnitteleville, mutta ainoa oikea taho rekisteröintiasioissa on Suomen Kissaliitto ry ja siellä RTK, eli rotutoimikunta.
 Peterbaldit ovat kalliimpia kuin itämaiset ja siamilaiset ja niiden hinnoittelu perustuu aivan puhtaasti siihen, että ne ovat paljon vaikeampia kasvatettavia kuin itämaiset. Ne tarvitsevat huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa. Ne syövät huomattavasti enemmän kuin itämaiset pennut. Ne tarvitsevat huomattavasti enemmän ruokaa ylläpitääkseen ruumiinlämpöään.Vaikka ne ovat aikuisena helppoja, niin pentuaikana ne ovat vaativia kasvatettavia. Ne kasvavat huomattavasti hitaammin kuin itämaiset kissat ja ovat pitkään pennun näköisiä.
Ne eivät mielestäni sovi vasta-alkajille joilla ei ole mitään kokemusta aiemmista pentueista.
 
Olemme itse myös hankkineet siitoskissamme vastuuntuntoisilta kasvattajilta ulkomailta emmekä satunnaisilta pennuttajilta. Kasvatuskissamme olivat kaikki pitkälti toistatonnia maksavia hyviä yksilöitä. Tähän tulee vielä testaukset päälle täällä Suomessa.
On totta, että esim. Venäjältä voi saada peterbaldin hintaan 800€, mutta iso mutta tuleekin sitten siinä minkätasoinen pentu oikeasti on ja etenkin kelpaako sen sukutaulu tänne Suomeen. Jopa Venäjällä hintahaarukka on todella laaja kun puhutaan peterbaldeista ja kallein, mutta hyvä näyttely/siitos -yksilö mitä tiedän maksoi peräti 2500€.
Pennun hinta ei myöskään ole koko totuus. Lopullinen hinta saattaakin yllättää kun laskee mukaan vielä matkat, viisumit, testit täällä Suomessa ja mahdolliset ylimääräiset rokotukset.
Myös huijausta tapahtuu jos ei todella tiedä mitä on saamassa. Hyvänä näyttely-yksilönä ostettu saattaakin paljastua täällä Suomessa brush-turkkiseksi jolla ei ole edes sertioikeuksia.
Tällaiseenkin tapaukseen olen jo törmännyt.
Peterbaldien hintatasosta vielä sen verran, että toisin kuin itämaiset ja siamilaiset, peterbaldit hinnoitellaan turkin pituuden mukaan, niin euroopassa, jenkeissä, venäjällä, Eestissä kuin Canadassakin. Joten näin on myös meillä, eli yhtä ja samaa hintaa ei ole peterbaldeille. Hintahaarukka on valtava riippuen kissan tasosta ja tästä ns. turkista.
Halvimpia ovat tietysti straight coatit, eli suoraturkkiset. Kasvattajat euroopassa ja Venäjällä myyvät tällaiset lemmikeiksi.
Toiseksi halvimpia ovat brushit. Molemmat nämä ovat lemmikkitasoisen itämaisen hintatasoa.
Peterbaldien kasvatus on Suomessa vielä alkutekijöissään ja vaatii vielä paljon työtä ennenkuin niitä saadaan kehitettyä lähemmäs tämän päivän itämaisstandardia. Mitään ei kuitenkaan synny yhdessä yössä.
Tämän päivän peterbaldit ovat vielä liian pieniä ja siroja, koska osa kasvattajista on vain tuijottanut nakuutta eikä ole ottanut huomioon kissan yhä pienenevää kokoa.
Yritin aloittaa täällä viimeisen, eli neljännen peterbald-pentueeni kanssa koon kasvattamista ja jo heti ensimmäinen tällainen pentue jossa isänä oli itämainen lyhytkarva, oli erittäin onnistunut ja terve.
Pennut olivat kooltaan itämaisen pennun kokoa, eli aika isoja ja koska ne olivat flockkeja ja suoraturkkisia, niin pentue oli todella helppo kasvattaa luovutusikään asti.
 Kuvassa ensimmäisestä suoraturkkisesta pentueesta syntyneet uros ja naaraspentu.
Nämä kaksi pentua olivat lähes täydellisiä kopioita itämaisista pennuista.
Peterbald Info
PEB is also not a Sphynx, their features are different as well as their genes for hairlessness. PEB is elegant and oriental-ish and Sphynx is more like a Devon Rex type-ish, not so elegant, and the head is more round than on the Peterbald. Peterbald breed was developed in Russia only recently, so it is still a very new breed, especially in FIFe. The breeders of Peterbalds have still a long way to go, with the genes and the type and the coat, just like it was with orientals and siamese a while back.
The Peterbald story begins in 1988, when a woman named Irena Kovalyova rescued a cat that appeared to have some kind of illness, the female cat was losing her hair. After many and many anti-fingual treatments, the cat, later named as Varya, was still losing her hair. It soon came obvious, that Varya wasn't sick, and she was meant to be hairless. Varya soon became the foundation cat of two new breeds, Peterbald (also called Petersburg Sphynx) and Don Sphynx (also called Don Hairless). Some of Varya's kittens were bred to European and Domestic Shorthairs, this combination was later named as Don Sphynx, because of their stocky build. The name Don Sphynx was given due to its thought relation to the actual Sphynx, but was soon noticed that these two breeds are actually very different due to their hairless genes. A Sphynx has an recessive gene, which does not cause hairlessness if bred with a normal coated cat. A Don Sphynx has a dominant gene, which causes the hairlessness even if bred with a normal coated cat. 1992 was the year when the Peterbald breed was born. A tortie Oriental female, Radma Von Jagerhof, was mated with an very oriental-looking brown mackerel tabby Don Sphynx male named Afinguen Myth. This combination produced the breed we now call Peterbalds. Peterbald is a very different breed than Don Sphynx. Peterbald is more like an oriental cat, everything should be long and refined. In FIFe, the allowed out crosses to the Peterbald are Siamese, Oriental, Seychellois and their longhair variations. This allows the gene pool to increase, and maintain the intended look of the breed. There are still many things to be done before Peterbalds will have the full rights to the certificates in FIFe.
First Peterbald litter in Finland were born 5.8.2007. Parents: IC Leland Maxim del Iris, PEBb33 and Annabelle del Iris, PEBa33 First straight coat peterbald litter in Finland were born 12.4.2009 Parents: CH Xerox Iron Happy Jungle, JW, OSH n 03 and Annabelle del Iris, PEBa33
|
mmäinen rekisteröity pentue on syntynyt kissalassani.
Even though Peterbald is an elegant cat with a long body, this breed is not a naked oriental even though people can mistakenly think so. It is however allowed to outcross a PEB with an oriental, but that doesn't make a PEB an oriental.
A little bit about Peterbald history...